Onko tämä totta?
Aloin työskentelemään ajatuksen kanssa vuonna 2023, kun Kuin aalto, joki -teoksen suunnittelu- ja taustatyö lähti käyntiin. Nyt kolme vuotta myöhemmin olen sitä mieltä että on ja ei ole. Jos etsii tästä ajatuksesta todistetta sille yleiselle käsitykselle, että aika on lineaarinen, selkeästi yhdestä suunnasta toiseen suuntaan virtaava “jokin”, sille täytyisi löytää yksi esikuva luonnosta. Virtavesiä on kuitenkin maan pinnalla lukematon määrä ja ne virtaavat kaikki eri suuntiin maan pinnanmuotoja mukaillen ollen toisistaan riippuvaisia. Kuten virtaavan veden, myös ajan nopeus vaihtelee riippuen olosuhteista ja siitä mistä paikasta sitä tarkastelee. Lisäksi kvanttitodellisuudessa aika voi virrata moneen suuntaan yhtä aikaa.
Kuin aalto, joki -teos on paikka, jossa voimme uudelleenajatella käsityksiämme ja kokemuksiamme koskien aikaa ja vesistöjä, kuolemaa ja elämää. Tai vain nauttia kävelystä ja virtaamisen tunteesta.
Työskentelystä Isa Aspin kanssa
Kun aloitin työskentelyn Kuin aalto, joki-teoksen parissa keväällä 2023, ajattelin että haluan tehdä teoksen joka käsittelee Isa Aspia. Aloin käydä läpi laajaa tausta-aineistoa. Muutaman kuukauden kuluessa Isa oli kuitenkin neuvotellut itselleen paikan teoksen toisena tekijänä. Halusin tarjota hänelle mahdollisuuden olla mukana työryhmässä, ja antaa hänelle äänen teoksessa. Pyrin haastamaan aikaa rakenteena, ja keskustelemaan Isan kanssa tasavertaisesti. Olen pyrkinyt toimimaan tavalla joka antaa oikeutta Isan taiteilijuudelle. Yhteistyössä toimiminen on käytännössä vaatinut sitä, että tutustun kaikkeen mitä Isa on kirjoittanut, ja suuressa määrin myös siihen mitä hänestä on sanottu ja kirjoitettu.
Isan omien tekstien kohdalla haasteena on kielimuuri, sillä suurin osa erittäin laajasta kirjallisesta jäämistöstä on ruotsiksi, jolloin olen ollut kohtalaisen kielitaitoni ja käännöstekstien varassa. Isa oli kaksikielinen: Liisa-äidin kanssa puhekieli oli suomi, kun taas Jaakko-isän ottoäiti piti huolen siitä että perheen lapset osasivat puhua ja kirjoittaa ruotsia. Suurinta osaa Isan toimittamista lastenlehdistä, kirjeistä ja päiväkirjoista ei ole käännetty suomeksi, joten niihin olen voinut tehdä vain hyvin pintapuolisen katsauksen. Myös käännettyjen tekstien kohdalla ongelmana on se, että välissä on toinen henkilö. Suoraa kontaktia Isan omiin teksteihin saa suomenkielisenä lukijana melko rajallinen määrä, mutta nämä harvat tekstit ovat sitäkin arvokkaampia ja juuri ne ovat vaikuttaneet tähän teokseen eniten.
Varsinaisesti Isa innostui suomen kielen käyttämisestä ja sillä kirjoittamisesta Jyväskylän seminaariin päästyään, ja siellä hän antautuikin täysin rinnoin sekä suomalaisuusaatteen että naisasialiikkeen käynnistämiin keskusteluihin. Teoksessa kuullaan ja nähdään otteita mm. Vedestä-seminaariaineesta, joka on yleisön vapaasti luettavissa Jyväskylän yliopiston Isa Asp-tietokannassa. Tietokantaan on digitoitu kaikki yliopiston hallussa oleva Isaa koskeva aineisto.
Huolimatta siitä, että olen tutustunut todella tarkasti Isan lyhyen elämän vaiheisiin, tämä teos ei siis käsittele hänen elämäntarinaansa eikä laita sanoja hänen suuhunsa. Isalla on teoksessa rooli taiteilijana, ei kohteena. Omien käsitysten ja tulkintojen tekeminen eri ajassa elävästä on houkuttelevaa. Elämäkerrallisia teoksia, etenkin romaaneja, lukiessa voi toisinaan olla vaikeaa erottaa tieto tulkinnoista, luotettava lähdeaineisto värittyneistä muistoista tai toisen käden lausunnoista. Kun tutkii historiallista henkilöä, hänestä alkaa muotoutua mielessä kuva joka ei välttämättä vastaa todellisuutta. Houkutus täyttää aukkokohdat on suuri, ja näin alkaa muotoutua fiktiivinen hahmo jonka toimijuus ja tekijyys on materiaalia toisen henkilön teoksessa. Tästä teoksesta olen rajannut ulos kaikki omat tulkintani Isasta ja sen sijaan olen pyrkinyt luomaan asetelman jossa omat tekstini keskustelevat hänen tekstiensä kanssa tavalla, joka kunnioittaa hänen tekijyyttään ja palvelee teoksen teemoja.
Suomennoksista ja kuorokappaleista
Teoksessa on sekä Isan suomeksi että ruotsiksi kirjoittamia runoja ja muita tekstejä. Osa runoista kuullaan Mari Sainion säveltäminä kuorokappaleina. Kuoro laulaa Toivo Hyyryläisen suomennoksen runosta Hösten eli Syksy sekä Isan suomeksi kirjoittaman Aallon kehtolaulun. Teos päättyy Kohise, villi aalto -runon lausumiseen (Toivo Hyyryläisen suomennos Isan vähän ennen kuolemaansa ruotsiksi kirjoittamasta runosta Brusa, brusa vilda bölja)ja kuoron ruotsiksi esittämänä saman runon julkaisemattomaan käsikirjoitusversioon liittyvä “ylimääräinen” säkeistö joka alkaa sanoilla Torna drömmar sekä lausuttuna Tuula Hökän suomennos kyseisestä säkeistöstä. Kiitän sekä Hyyryläistä että Hökkää suomennoksista, jotka mahdollistavat niin monelle perehtymisen Isan tuotantoon.
Olen tuntenut Isan läsnäolon ja vaikutuksen monilla tavoilla teoksen valmistamisen eri vaiheissa. Jossain kohtaa hänen äänensä tuntui vaikenevan, ja hätäännyin. Tuntui siltä että tie nousi pystyyn ja lamaannuin. Nyt ymmärrän asian niin, että silloin Isan osuus oli tehty, ja hän antoi puheenvuoron takaisin minulle. Olin ollut niin pitkään keskittynyt hänen työnsä tutkimiseen ja esilletuomiseen, että minulla oli vaikeuksia päästä oman osuuteni äärelle. Työn loppumetreillä katse on kääntynyt omaan kirjoittamiseeni, oman ääneni löytämiseen. Tämä teos on siirtänyt tekijyyteni pääfokuksen kuvataiteesta kirjoittamisen piiriin. Lukeminen, ajattelu ja kuvittelu, sanoittaminen – niiden arvo ihmisyydelle on mittaamaton. Elämä kukoistaa siellä missä on riittävästi sekä turvaa että vapautta. Jos niitä ei löydy ympäröivistä olosuhteista, kirjoittamalla voi rakentaa niille tilaa ja luoda uusia maailmoja. Runoudessa kaikki on mahdollista.
Turussa 22.4.2026 Mari Kämäräinen
Voit tutustua taiteelliseen tutkimukseen ja teoksen työskentelyn vaiheisiin Mari Kämäräisen Instagram-tilin kohokohdissa, jotka on otsikoitu Isa ja Oulujoki, Isa ja rakkaus, Isa ja Mari, Isa ja ystävyys & Kuin aalto, joki.
