Pimeys ja kuolema, marraskuinen musta vesi. Peilissä vilahtaa varjo, ruovikko seisoo jäätyneenä. Missä on valo?
Pohjoisen oopperakomppanian elämyksellisessä paikkasidonnaisessa teossarjassa tutkitaan arkisten, mutta unohdettujen paikkojen estetiikkaa ja kahlataan mustien vesien mailla. Teokset rakentuvat tarinoiden ja legendojen pohjalle yhteistyössä muun muassa kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa.
Kiitämme Pohjois-Pohjanmaan liiton ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Kulttuurikenno-hanketta, jonka Marrastulet-taidepilotteihin Tyrnävän, Kempeleen, Limingan ja Lumijoen tapahtumat kuuluvat.
Työryhmä
Kokonaisdramaturgia — Jenni Kinnunen, Jussi Alaraasakka, Marko Anttila, Inkeri Jäntti, Eeva-Maria Kauniskangas, Mari Kämäräinen, Jani Pitkänen & Jonna Pulkkinen
Valot & visuaalit — Jani Pitkänen
Äänisuunnittelu — Jussi Alaraasakka
Performanssi & installaatiot — Mari Kämäräinen
Tanssi & koreografia — Eeva-Maria Kauniskangas
Tekstit & tuottaja — Jonna Pulkkinen
Katutaide — Marko Anttila
Valokuvat — Inkeri Jäntti
Yhteistyössä — Muhoksen, Limingan, Kempeleen, Lumijoen ja Tyrnävän kunnat, Varjakan kyläyhdistys, Vihiluodon kyläyhdistys, Pömilä & Tupoksen metsästys- ja kalastusseura
Teokset
Kurkistus – Marko Anttila
Tuonpuoleinen, tuonilmainen, tuoni ja tuonela. Moni on sinne siirtynyt, mutta vain harva palannut.
**
Kun vastaan tulee sammalien pehmustama portti, mitä teet? Mietitkö, mitä maa kätkee sisäänsä? Ajatteletko, että se nielaisee sinut syvyksiinsä, jos tirkistät siitä sisään?
**
Mutta mitä sitten, vaikka nielaisisikin? Tiedä, vaikka sen toisen puolella ujostelisi joku kaltaisesi, yhtä ujo ja utelias, mutta hieman arka, kuin sinäkin. Kumarru siis ja kurkista rohkeasti, ojenna kätesi portista.
**
Kenties joku siihen tarttuu.
**
Merivaimo-trilogia – Inkeri Jäntti
Kauan sitten Skotlannin yläpuolen saaristoissa huhuttiin selkieistä, eli mystisistä olennoista jotka pystyivät muuttumaan hylkeistä naisiksi riisumalla hylkeennahkansa.
Jos selkien sattui yllättämään ihmismuodossaan ja sai anastettua hänen hylkeentaljansa, nainen ei voinut muuttua takaisin hylkeeksi ja karata pois. Nämä olennot olivat kotoisin pohjoisesta ja heidät tunnettiin myös nimellä finfolk.
**
Joskus pienen, syrjäisen rantakylän kalastaja palasi reissuiltaan kauniin, kalpean ja hiljaisen vaimon kanssa. Kysymyksiä ei kyselty. Joskus vaimot katosivat, jättäen jälkeensä lapsensa ja miehensä. Vuosia myöhemmin kerrottiin tarinoita merestä nousevista hirviöistä, puoliksi ihmisistä ja puoliksi eläimistä, jotka vaelsivat öisin rannoilla vaikeroimassa. Hirviöistä, jotka tulivat myrskyisinä öinä hakemaan äidittömiä lapsia sängyistään tai noutamaan vanhoja merimiehiä tuonpuoleiseen.
**
Sivistyksen aikana paikallishistorioitsija merkitsee muistiin keskenjääneistä lauseista ja kuolevien kuiskauksista kansantaruja, joissa traagisesta haaksirikosta selviää ainoastaan hylkeennahkaan kääritty pieni vauva. Toisissa legendoissa merestä nousee kummitusnainen, joka rukoilee nahkaista hanskaa lämpimikseen ja hyvänä päivänä saattaa auttaa kalastajan satamaan. Huonona päivänä nainen syö merimiehen sydämen, veren kiiltäessä rantakivillä, mustana kuun valossa.
**
Vuosisatojen päästä, kun Hailuodon Marjaniemeen voi kävellä ja Pohjanlahti on enää suuri järvi, merenpohjan sopukoista paljastuu omituisia luita, ei aivan ihmisen mutta ei aivan eläimenkään. Merkkejä monimutkaisista rituaaleista, joiden avulla epätoivoiset hyljenaiset yrittivät palata kotiinsa meren syleilyyn ilman varastettua nahkaansa.
**
Eräältä meren alta nousseelta karulta luodolta löytyy alkukantainen vene ja vanhan miehen muumioitunut ruumis kädet yhdessä kuin rukoillen, ehkäpä toivottomana odottamassa vaimoaan jota rakasti mutta jonka elämän varasti. Tumma vesi huuhtoo hiljaa pyöreitä kiviä eikä paljasta enempää.
**
Kolmiosainen Merivaimo-teos
- Merivaimo-videoteos
- Hylkyvaimo-installaatio
- Hyljevaimo-valokuvateosinstallaatio.
**
Toteutus: Inkeri Jäntti
Näyttelijä: Eeva-Maria Kauniskangas
Musiikki: Jussi Alaraasakka
**
Haavruuva – Eeva-Maria Kauniskangas
Västätuuli johdattaa venettä läpi kontohöyryjen hämärtämää merta, joka on kuin haltiain ja keijulaisten suuri taajomakenttä.
Kontopilvestä kuuluu yhtäkkiä pitkä ja valittava naisen huuto, joka vavisuttaa kovempaakin merimiestä. Veden alta nousee valkoinen käsi, joka kyynärpäätään myöten heiluu ja viittoo aaltojen keskellä, ikään kuin apua pyydellen. Pian olento, vilusta tytisevä nainen liikkuu veneen perässä ja hytisee:
– Hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy……
Merentytär ui aivan veneen viereen ja vaikertaa hiljaa:
– Käsi paleltuu… eikö ole vantutta?
**
Jos joskus olet kuullut meren äärellä ollessasi surullista laulua ja nähnyt sen jälkeen nousseen myrskyn, olet luultavasti todistanut itsensä Haavruuvan laulua. Kansanuskossa ja muun muassa Samuli Paulaharjun Haavruuva huutaa -tarinassa kirjassa Tunturien yöpuolta Haavruuva on hyytävä veden olento, meren nainen, joka joskus näyttäytyy ihmisellekin. Hänellä on aina kylmä, ja vilusta kangistuneet kädet kaipaavat lämmikettä. Eeva-Maria Kauniskankaan Haavruuva-teos yhdistelee laulua, tanssia ja teatteria tuoden marraskuiseen pimeyteen kaikuja meren syvyyksistä, huulille suolan makua, ja luihin ja ytimiin luoteistuulen viiltävää kylmyyttä.
**
Sanastoa
Västätuuli = länsituuli
Konto = sumu, usva
Taajoa = leikkiä, temmeltää
**
Taiteilijat
Koreografia, laulu, tanssi, näytteleminen: Eeva-Maria Kauniskangas
Musiikki ja äänisuunnittelu: Jussi Alaraasakka
**
Kuin aalto, joki – Mari Kämäräinen
Kuin aalto, joki on Mari Kämäräisen ja Isa Aspin yhteisteos.
**
Isa Asp on syntynyt Vaalan Myllyrantaan keväällä 1853 ja Mari Kämäräinen Vaalan Pelsonsuolle syksyllä 1987. Heidän taiteellinen työskentelynsä yhdistää ajan ja paikan yli.
**
Isa Asp on esillä teoksen toisena tekijänä, tasavertaisesti teoksen syntyyn vaikuttaneena henkilönä. Kämäräinen käy teoksessa Aspin kanssa vuoropuhelua, joka lähtökohtaisesti on eriarvoinen tekijöiden toimiessa eri ajassa. Kyse onkin ehdotuksesta asenteeksi, joka auttaa sekä taiteilijaa itseään että kokijoita pääsemään sisälle teokseen. Se miten teoksesta kerrotaan, on osa teosta.
**
Yhtenä teoksen elementtinä on Aspin tunnetuin runo “Aallon kehtolaulu”.
**
Joen aika, ihmisen aika, mitä ne ovat? Mitä on kuolema, mitä on rakkaus? Millainen on Oulujoen syvin olemus? Mitä Isa pohti ja tunsi kirjoittaessaan Aallon kehtolaulua?
Teoksessa antaudutaan kehtolaulun tuuditettavaksi marraskuisten vesien äärellä.
**
Kuva- ja performanssitaiteilija: Mari Kämäräinen
Runoilija: Isa Asp
Äänisuunnittelu: Jussi Alaraasakka
**
Peilipoika – Mari Kämäräinen
Korvesahan se asu, Tyrnävän Peilipoika.
**
Armas Pasanen (23. toukokuuta 1894 Tyrnävä – 16. marraskuuta 1937 Tyrnävä) oli selvänäkijä joka käytti välineenään kahta peiliä. Niiden muodostamasta tunnelista hän katsoi tulevia, menneitä ja tämänhetkisiä totuuksia.
**
Teoksessa voit asettua kahden peilin väliseen äärettömään tilaan ja lausua kysymyksen tai vain kuunnella. Ehkä uusi näkijä löytää itsensä marraskuisten tapahtumien aikana Tyrnävältä tai jostain lähikunnasta!
**
Oheiselta ääniraidalta voit kuunnella, kuinka Armas Pasasesta tarinoitiin Tyrnävän Sippibaarissa 19.10.2023.
**
Installaatio ja sippibaarilaisten haastattelu: Mari Kämäräinen
Äänityö: Jussi Alaraasakka
**
Portti – Mari Kämäräinen
Kun kuljet Portista, astut uuteen valoon.
Uuteen, värikkääseen ja ehkä hieman vinksahtaneeseen valoon, joka heijastaa sinulle jotain verestä ja erilaista. Se on muuta kuin pelkkää sähkömagneettista säteilyä. Jotain enemmän kuin värähtelevän aaltoliikkeen ja valon kvanttien summa.
**
Jotain, joka kenties muistuttaa, että valon kanssa aina tulee varjo.
**
Pisarat kosmoksessa – Jani Pitkänen
Pisara on kokonaan tai lähes kokonaan vapaan pinnan ympäröimä, pieni määrä nestettä.
Pudotessaan pisara ei vain leviä pinnalle, vaan räiskähtää. Roiskeen saa aikaan mikronin eli millimetrin sadasosan vahvuinen ilmakerros pisaran ja pinnan välillä.
**
Pisarat kosmoksessa pohtii puhtaan visuaalisin keinoin paikkaamme, elämäämme ja merkitystämme kosmisen kaaoksen keskellä. Mikroskooppisessa skaalassa toteutetut nestevisuaalit pätevät myös makroskooppisessa skaalassa. Tietyt lainalaisuudet ovat universaaleja ja ne voivat tuoda merkitystä elämäämme, mutta toisaalta ne myös asettavat merkityksemme kontekstiin kosmisessa skaalassa.
**
Visuaalit ja video: Jani Pitkänen
Äänisuunnittelu: Jussi Alaraasakka
**
Ensilumia – Jani Pitkänen
Ensilumi tuo usein tunteen siitä, että jotain vanhaa jää taakse ja siirrymme kohti pimeää, tuntematonta aikaa.
Lumia-tekniikalla toteutettu teos heijastelee tätä murrosvaihetta.
**
Installaatio: Jani Pitkänen
Äänisuunnittelu: Jussi Alaraasakka
**
