Nämä ystävykset kokoontuivat useita kertoja opettajanhuoneeseen sopiakseen eripuran opettajan kanssa, muttei solmu enää auennut. Jokin oli ehtinyt ystävysten väliin ja kasvatti siellä eripuraa.
Kirjan kirjoittamisen aikoihin Ukrainaan syttyi sota. Koin surua siitä, kuinka moni oli erossa perheenjäsenestään, tai tietämätön tämän kohtalosta. Kun sovitin tämän ajatuksen sovintoa etsivien tyttöjen tarinaan, ymmärsin, miksi päähenkilöni Zofia oli niin vihainen ja miksi myös sovinto antoi odottaa itseään – sen takana oli ylisukupolvista surua ja sodan aiheuttamaa hätää, jolle edes aikuiset eivät aina löydä sanoja.
Halusin kirjoittaa kirjan kautta reitin toisen ihmisen, turvan, empatian ja anteeksiannon äärelle. Tämän teoksen kirjoittaminen ja sen lukeminen tuovat minulle tekijänä tunteen rauhasta ja armosta. Haluan välittää tekstiä ja sen sanomaa lukemalla eteenpäin.
– Essi Kummu, kirjailija
