Västätuuli johdattaa venettä läpi kontohöyryjen hämärtämää merta, joka on kuin haltiain ja keijulaisten suuri taajomakenttä. Kontopilvestä kuuluu yhtäkkiä pitkä ja valittava naisen huuto, joka vavisuttaa kovempaakin merimiestä. Veden alta nousee valkoinen käsi, joka kyynärpäätään myöten heiluu ja viittoo aaltojen keskellä, ikään kuin apua pyydellen. Pian olento, vilusta tytisevä nainen liikkuu veneen perässä ja hytisee:
– Hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy……
Merentytär ui aivan veneen viereen ja vaikertaa hiljaa:
-Käsi paleltuu… eikö ole vantutta?
**
Jos joskus olet kuullut meren äärellä ollessasi surullista laulua ja nähnyt sen jälkeen nousseen myrskyn, olet luultavasti todistanut itsensä Haavruuvan laulua. Kansanuskossa ja muun muassa Samuli Paulaharjun Haavruuva huutaa -tarinassa kirjassa Tunturien yöpuolta Haavruuva on hyytävä veden olento, meren nainen, joka joskus näyttäytyy ihmisellekin. Hänellä on aina kylmä, ja vilusta kangistuneet kädet kaipaavat lämmikettä. Eeva-Maria Kauniskankaan Haavruuva-teos yhdistelee laulua, tanssia ja teatteria tuoden marraskuiseen pimeyteen kaikuja meren syvyyksistä, huulille suolan makua, ja luihin ja ytimiin luoteistuulen viiltävää kylmyyttä.
Sanastoa
Västätuuli = länsituuli
Konto = sumu, usva
Taajoa = leikkiä, temmeltää
**
Taiteilijat
Koreografia, laulu, tanssi, näytteleminen — Eeva-Maria Kauniskangas
Musiikki ja äänisuunnittelu — Jussi Alaraasakka
