Kehän, ympyrän tai syklin avulla voidaan kuvata elämän eri vaiheita, taitekohtia tai siirtymiä. Niin myös Robert Schumannin ja Joseph von Eichendorffin laulusarjassa, Liederkreis op. 39 tehdään. Laulusarjan keskiössä on palaaminen, kenties kotiin.
Edellä mainittu laulusarja puhutteli minua erityisesti vaiheessa, kun koin oman elämänsyklini olevan taitekohdassa. Olin siihen aikaan muuttamassa Saksasta takaisin Suomeen seitsemän, ulkomailla vietetyn, vuoden jälkeen.
Eichendorffin runoissa toistuu usein ulkopuolisuuden tunne, jonka kautta kertoja kokemuksiaan tarkastelee. Hän palaa takaisin kotiseudulleen, paikkaan, jossa odottavat kaikki tutut kulmat, muttei koekaan sitä heti kodikseen. Jokin on muuttunut. Ovatko muut ihmiset muuttuneet vaiko kertoja itse?
Koin toisinaan ulkopuolisuuden tunnetta ulkomailla asuessani. Aluksi pidin siitä, etten vaikkapa Berliinin katuja kulkiessani kuulunut mihinkään ympärilläni olevaan ja kaikki oli minulle yhtä tuntematonta. Vuosien saatossa aloin kuitenkin jopa pelkäämään ajatusta, löydänkö enää itselleni paikkaa, jossa tunnen olevani kotona. Asuin Saksassa useammassa kaupungissa ja aina minulla oli sama tunne: tarkastelin kaikkea siellä tapahtuvaa ulkopuolisen silmin.
Lopullinen sysäys paluumuutolleni oli koko ajan kasvanut koti-ikävä. Halusin asettua ja pysähtyä. Jännitin paluumuuttoa kovastikin ja tuntoja, mitä se minussa herättäisi. Sujahdin onnekseni todella nopeasti takaisin suomalaiseen elämäntapaan. Mikä helpotus! Koko ensimmäinen vuosi meni alkuhuumassa: miten ihana olikaan kokea yhteenkuuluvuutta saman kielen, mentaliteetin ja arvojen kautta. Ehdin jopa pohtia ajatusta, että taisin sittenkin olla väärä henkilö lähtemään ulkomaille ja elää vuosien ajan ulkosuomalaisena. Niin suomalainen minä sitten lopulta olin!
Avasin Schumannin laulusarjan uudelleen paluumuuttoni jälkeen ja havahduin: nyt minä todella tiedän mitä on vaeltaa, olla liikkeessä, tehdä kotinsa milloin minnekin ja palata paikkaan, joka sittenkin tuntuu kodilta. Ja vaikka paikat olisivat muuttuneet ja ihmiset vaihtuneet, silti sinne voi uudelleen rakentaa kotinsa. Niillä seitsemällä, toisinaan kovin irrallisella, vuodella oli siis merkityksensä.
Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi heinäkuun kesäkonsertteihimme Limingassa, Leppävirralla ja Kajaanissa. Olisi mukava jatkaa jutustelua matkanteosta, elämänsyklistä ja kotiinpaluusta konserttikävijöiden kanssa ihan paikan päällä.
Tapaamisiin!
Annemari Moilanen
Kuva: Maiju Pohjanheimo
