Jenni Kinnunen: Pyhäkosken laskija (Faravid I)

”Sillä vaikka Pyhäkoskea nyt paljonkin kuljetaan, on se kuitenkin vanhan maineensa vuoksi vieläkin niin pyhä, ett’ei se siedä mitään saastaisuutta."

Pyhäkosken laskija (Faravid I) -teos perustuu Johan Wiktor Calamniuksen Pyhäkosken ensimäinen laskija. Kansantaru Pohjanmaalta -tekstiin vuodelta 1873.

Teos kuuluu osaksi tetralogiaa, joka tutkii vastakohtien ilmentymistä pohjoisessa maisemassa. Nimi viittaa pseudohistorian tutkimukseen ja pohjoissuomalaisiin muinaiskuninkaisiin. Mitä tapahtuu, kun kansantaruista ja legendoista luodaan uusia teoksia? Luodaanko samalla uutta historiaa, uutta identiteettiä? Vai ovatko näennäiset vastakohdat, fiktio ja todellisuus, kuitenkin sama asia?

www.lemmenpolunvalot.com

Työryhmä